17.8.2025 – Aloitteita

Kuuntele...

Katsele...

Tai lue...

"Kaikki on alkua", kirjoitan kirjassani Voikukka ja kaleidoskooppi. Sanat ovat kirjan lopussa ja aivan tarkoituksella. Kyseessä on minulle paljon enemmän kuin vain kolme sanaa. Kyse on syvästä elämänfilosofisesta uskomuksesta ja tavasta olla monimutkaisessa maailmassa uskoen, ettei mikään joitakin luonnonlakeja lukuun ottamatta ole deterministisen varmaa ja että kaikki mitä tapahtuu, ikäväkin, kantaa mukanaan siementä johonkin uuteen. Tällä tavalla suhtautuen elämässäni aukeaa jatkuvasti paljon enemmän ovia kuin siinä sulkeutuu, mahdollisuuksien horisontti pysyy avoimena ja laveana. Uskomuksestani käsin kykenen näkemään vaihtoehtoisiin kehityskulkuihin ja murroskohdat ylittäviin jatkumoihin, joista moni on reitti hyviin ja kauniisiin tulevaisuuksiin. Minulle tämä kaikki on toivon tukevaa perustaa.

Aktivistille se ei varmaan ole lainkaan huono elämänfilosofia. Kun pyrkii muuttamaan maailmaa ympärillään, on melko varmaa, etteivät asiat tapahdu useinkaan siten kuin haluaisi eikä toistuvilta ja joskus raskailtakin vastoinkäymisiltä pysty välttymään. Maailmassa on aina huomattavasti helpompi ajautua pääpiirteissään virran mukana kuin yrittää suunnata sitä uudelleen. Siitä kuitenkin aktivismissa on kyse: maailman, elämäntavan ja yhteiskunnan nykyisen suunnan muuttamisesta joltain osin toisenlaiseksi. Joskus tavoiteltavat muutokset ovat järisyttävän suuria, joskus ne ovat paljon pienempiä ja hienovaraisempia. Kumpaakin tarvitaan, eikä aina ole etukäteen suinkaan itsestään selvää, kumpaan janan päähän jokin asia kuuluu. Siksi kumpiakin pitää uskaltaa ja tarvitsee tehdä.

Alussa on aloite. Voidaan ajatella, että kaikki mitä teen, lähtee aivan ensimmäiseksi jonkinlaisesta impulssista sisälläni, joka saa minut suuntautumaan kaikista mahdollisista vaihtoehdoista juuri tiettyä asiaa, tavoitetta ja siihen mahdollisesti johtavaa tekemistä kohti. Olen kapasiteetiltani ja jo pelkän kehollisuuteen liittyvän paikallisuuden vuoksi rajoitettu, mikä tarkoittaa, etten mitenkään kykene tekemään kuin oikeastaan aika vähän yhdellä kertaa. Siksi joudun valitsemaan ja kohdistamaan aloitteellisuuttani tarkoituksenmukaisella tavalla kulloisessakin tilanteessa. Siihen sisältyy harkintaa muttei kuitenkaan liiallista lukkiutumista. Avoimien mahdollisuuksien horisontissa säilyy lukemattomia vaihtoehtoja tavoitteen saavuttamiseen. Jokainen teko, epäonnistuneetkin, ovat yhä uusia alkuja johonkin.

Juutuin höttöiseen filosofiaan vaikka oikeastaan tarkoituksenani oli kirjoittaa aloitteista, joilla aktivistina voin edistää asiaani. Ne ovat siis konkreettisia tosimaailman aloitteita, erotuksena mielen sisäisistä, joilla pyrin vaikuttamaan ympäristööni ja ohjaamaan jotakin asiaa haluamaani suuntaan. Aloitteet voivat olla epämuodollisiakin, mutta joskus on parempi käyttää vakiintuneita, joihin sisältyy jo lähtökohtaisesti vaatimuksia, velvollisuuksia ja usein tarkkaan suunniteltu prosessi. Yksi tällainen aloitteen muoto ovat Suomen perustuslaissa määritellyt kansalaisaloitteet, joilla tiettyjen vaatimusten täyttyessä kaikkien kansalaisten on mahdollista tuoda toiveitaan uudesta lainsäädännöstä eduskunnan käsiteltäväksi.

Olen ollut juuri elämäni ensimmäistä kertaa mukana tekemässä kansalaisaloitetta. Neljän muun henkilön kanssa jätimme kuluneen viikon maanantaina oikeusministeriön tarkastettavaksi aloitteen metsäojitusten lainsäädännölliseksi rajoittamiseksi, jotta niistä vesistöillemme koituvaa haittaa voitaisiin vähentää. Minusta on vääryys, että yksittäinen metsänomistaja voi ojittaa metsäänsä ja siten vedenpinnan korkeuteen vaikuttamalla saattaa maaperästä ravinteita, humusta ja kiintoainesta liikkeelle ohjaten ne ojien avulla ja muille koituvasta haitasta välittämättä luonnonvesien verkostoomme. Siellä ne vaikuttavat heikentävästi moniin ekosysteemeihin ja viimeistään järvissä ja meressä kaikkien muiden suomalaisten mahdollisuuksiin nauttia kirkkaista, puhtaista ja hyvinvoivista vesistä.

Kansalaisaloite ei synny itsestään ja vain harvoin se löytää tiensä ihmisten silmiin ja korviin taikasauvaa heilauttamalla. Ensinnäkin jo aloitteen huolellinen valmistelu vaatii usean ihmisen panosta, varsinkin tilanteessa, kuten meillä, jossa aloitteen puuhahenkilöt eivät itse ole kyseisen asian asiantuntijoita. Siksi meilläkin oli monia ammattilaisia apunamme aloitteen muotoilussa. Ministeriön tarkistuksen ja aloitteen julkaisun jälkeen alkaa seuraava, usein melko pitkä ja sinnikkyyttä kysyvä vaihe, jossa sanaa aloitteesta levitetään sen tukemisesta mahdollisesti kiinnostuneille. Tämä vaihe on meillä vasta ihan alussa, koska aloite on ollut saatavilla allekirjoitettavaksi vasta muutaman päivän. Sen voi kuitenkin jo nyt sanoa, että aloitteellemme tarvittavan 50 000 allekirjoituksen saaminen vaatii aivan varmasti pitkäjännitteistä paneutumista, sitoutumista ja priorisointia. Toisin sanoen se tarkoittaa, että joudun sanomaan monelle muulle mahdolliselle ja kiinnostavalle polulle ei. Monien alkujen maailmassa se myös tarkoittaa, etten etukäteen pysty ennustamaan, mitä ja miten tekemällä tavoite saavutetaan. Osa tekemisen hauskuutta tuleekin juuri edessä odottavan horisontin tuntemattomuudesta ja ratkaisujen etsimisestä yhdessä innostuneen ja sitoutuneen tiimimme kanssa.

Tämä on näiden päiväkirjojen ensimmäinen merkintä ja alku. Paljon on vielä sanottavaa ja jaettavaa, uusia alkuja, sirpaleita ja ajoittain yhteyksiäkin. Käyn mielelläni aiheista myös keskustelua, joten kommentoi rohkeasti. Toivottavasti löydät merkinnöistä itsellesi jotain arvokasta, ystäväni.