7.9.2025 – Mahdollisuuksia

Kuuntele...

Katsele...

Tai lue...

Viikon ehdottomia kohokohtia oli, kun HBL julkaisi eilen kokonaisen aukeaman jutun edellisen viikon moraalisen kunnianhimon tilaisuudestamme Puistokatu nelosessa. Toimittaja Peter Buchert ja kuvaaja Benjamin Nordberg viettivät iltaa kanssamme yrittäen hahmottaa, mistä liikkeessä on pohjimmiltaan kyse: Ihmiset kasvavassa määrin ovat kyllästyneet tyhjänpäiväisiin töihin, maailman nykykehityksen suuntaan ja politiikan toivottomalta tuntuvaan hitauteen. He haluavat tarttua itse suoraan tekemiseen kauniimman huomisen puolesta.

Omasta keskustelustani lavalla Merja Turpeisen ja Michaela Ramm-Schmidtin kanssa Peter oli poiminut olennaisimman: "Paloheimo säger sig ’pyssla’ med allt möjligt smått på flera fronter i hopp om att det ska ge utdelning på något håll.

- Vi vet att världen kan förändras, men vi vet inte var det är lättast att påverka. Försöker jag på många ställen kanske jag lyckas någonstans."

Näpertely. Sana, jonka tilaisuudessa myös keskusteluun osallistunut Saku Tuominen nosti omissa kommenteissaan esiin ja joka jäi puheenvuoroihin ja illan ilmapiiriin soimaan. Saku puhui näpertelystä ennen kaikkea rakkaudella ja ylpeydellä muistuttaakseen kaikille, että usein aloittamisen pahin este on täydelliseen tai mittakaavaltaan todella suureen pyrkiminen. Aivan kuin kaikki pienempi ja vähäisempi olisi merkityksetöntä. Ei se ole. Sakun kommentti hienosti alusti omaakin ajatustani, josta Peterkin nappasi kiinni, että mieluummin teen mielekkäitä asioita monella suunnalla murehtimatta sen enempää niiden vaikuttavuudesta kuin jättäisin tekemättä peläten vaikutukseni pienuutta. En tiedä, missä ja milloin maailman suunta kääntyy, enkä sitä, mikä oma osuuteni siitä on, mutten annan sen viedä mattoa tekemiseni jalkojen alta.

Toinen mieleeni jäänyt näkökulma Saku Tuomiselta puhui mahdollisuudesta ennemmin kuin pakosta tai täytymisestä. Ei meidän ole mikään pakko elää moraalisesti ja laajasti maailmasta ja ihmisistä välittäen. Ei meidän ole mikään pakko liittyä aktivisteihin ja pyrkiä kääntämään maailman kulkua uusille raiteille. Ihan hyvin voimme valita jäädä paikoillemme, pitäytyä nykyisessä ja tehdä mitä mieleen juolahtaa. Sakun pointti oli, että joka hetki meillä on myös olemassa mahdollisuus valita toisin. On oma valintamme, tartummeko siihen mahdollisuuteen vai emme. Ja missä määrin tartumme. Ehkä vain pienesti yhdestä kulmasta, ehkä kokonaisvaltainen elämänmuutos tehden. Ne ovat meille saatavilla olevia mahdollisuuksia.

Otetaan esimerkiksi itsekkyys, joka ei ole mikään binäärinen joko-tai-asia vaan jatkumo erilaisten harmaan sävyjen yli. Tällä tavalla ajateltuna itsekkyys näyttäytyy suhteellisena asiana. Aina on mahdollista olla enemmän tai vähemmän itsekäs, muttei ole olemassa mitään absoluuttista itsekkyyden asteikkoa. Ehkä olen henkilö, joka kokee hinnalla millä hyvänsä pitävänsä huolta itsestään, perheestään ja aivan lähimmistä ihmisistä elämässään. Tästä käsin on mahdollista liikkua sekä itsekkäämpään että vähemmän itsekkääseen suuntaan (tämänkin ollessa luonnollisesti karkea yksinkertaistus). On mahdollista, että vähennän huolenpitoa ystävistäni, jotta varmistaisin itselleni ja perheelleni suhteellisesti paremman aseman. On myös mahdollista laajentaa huolenpidon piiriäni toiseen suuntaan, jolloin ystävieni lisäksi alankin kantaa huolta vaikkapa paikallisyhteisöstäni ja sen kaikista asukkaista. Meillä on aina mahdollisuuksia. Pakko ei ole, mutta mahdollisuus on hyvä pitää mielessä.

Huomenna aamupäivällä otan osaa #ToivoTeoiksi2025-teemavuoden verkkokeskusteluun. Eilen mielessä kiteytyivät erääseen kansalaisaloitteen Instagram-postaukseen liittyen sanat "tuskasta toimeen". Ne haluavat sanoa, että minulla on mahdollisuus valita. Voin jäädä tuskailemaan kaikkia asioita, jotka maailmassa menevät mielestäni vikasuuntaan. Voin myös kääntää tuskani toimeliaisuudeksi. Kuten alussa sanoin, en kuitenkaan voi tietää, syntyykö tekemisestäni mitään jälkeä. Se ei kuitenkaan estä minua. Kannustuksenani kulkevat aina Vaclav Havelin mielestäni hyvin viisaat sanat toivosta: "Hope is not the conviction that something will turn out well but the certainty that something makes sense, regardless of how it turns out."